Ajatuksia.

(Mietin erittäin pitkään postaanko tästä aiheesta, mutta jotta saan omat lukot auki niin tässä tulisi hieman "vakavampaa" asiaa)

Pieni hengähdys aamun räjähdysalttiin postauksen jälkeen pisti ajatukset pyörimään pään sisällä. Mietin miten suurimmassa pudottajassa (ja muissakin laihdutusprojektiohjelmissa) aina kilpailijoilla on joku henkinen taakka mitä he kantavat, joka jarruttaa heidän laihtumistaan.

Olen täällä blogissa aiemmin maininnutkin, miten olen muutaman viimeisen vuoden aikana kohdannut suuria vastoinkäymisiä. En ole niitä kuitenkaan sen enempää avannut teille. Nyt tänä aamuna aamun postauksen jälkeen ajoin töihin, ja ajomatkalla purskahdin aivan tolkuttomaan itkuun. Osasyynä se, että koen itse pettäneeni itseni tällä hetkellä. Mutta syynä myös se henkinen taakka, jota kannan sisälläni.

Minut on petetty useamman kerran elämäni aikana. Viimeisten muutamien vuosien aikana sen ovat tehneet minulle rakkaimmat ihmiset. Tällä hetkellä minulla on tunne, että aina kun avaan itseni jollekin tai joku keneen luotan erittäin paljon, petyn tai tulen petetyksi. En nyt tarkoita ainoastaan parisuhteita, vaan myös muitakin suhteita.

5-6 vuotta sitten olin aika hajalla henkisesti (ja myös fyysisesti, sillä tuli lihottua aika reippaasti) sen vuoksi, mitä olin joutunut kokemaan. Tapasin nykyisen mieheni samoihin aikoihin. Tuolloin meni hetki ennen kuin pystyin oikeasti heittäytymään vakavaan suhteeseen mieheni kanssa. Pelkäsin, että joudun pettymään taas. Myönnän: pelkään hieman edelleenkin. Rakastan kuitenkin kaikkia läheisiäni eniten maailmassa, enkä halua minkään rikkovan tai rasittavan suhdettani heihin. Mieheeni, ystäviini, perheeseeni - en kenenkään. Siksi päätin tästä kirjoittaa ja "puhua" jollekin. Ehkä ajatukset selkenevät ja pääsen hieman edes yli näistä tyhmistä ajatuksista.

Mutta kuitenkin suurin pettymys elämässäni tällä hetkellä olen minä itse. Tuntuu, että tällä hetkellä olen itse pettänyt itseni, koska olen laskenut itseni tähän kuntoon. Ja tämän eteen haluan tehdä myös töitä. Sen eteen joudun tekemään erittäin kovasti töitä. Siksi pienet vastoinkäymiset tuntuu välillä ehkä liiankin haastavilta, koska tahto muuttua on niin kova.

Toivon tosiaan, että jakamalla edes osan tästä teille ja "puhumalla" siitä tuntemattomille ja ulkopuolisille sekä yksinkertaisesti pukemalla sen sanoiksi, saan hieman taakkaa harteiltani pois. Ehkä oloakin paremmaksi. Ehkä löydän jopa sen motivaation kipinän.