Olen itse tyytyväinen pituuteeni. "Itse" sen vuoksi, että usein pituuteni herättää muissa ihmisissä itseäni enemmän huomiota.
Näin 22 elinvuoden jälkeen en voisi kuvitellakaan olevani pitempi - tai lyhyempi. Olen jo tuttunut toimimaan pituuteni kanssa. Jos en jotain yletä kaapista ottamaan, otan tuolin avuksi (tai huikkasen apuun poikaystävän).
Kuten mainitsinkin usein saan kuulla kuittia pituudestani, sillä paljon ei ole noita senttimetrejä tälle naiselle siunaantunut. Juuri ja juuri pääsen 160 senttimetrin yli. Mutta näillä mennään mitä on annettu, ja hyvin on pärjätty tähän asti - eiköhän vastaisuudessakin pärjätä.
 |
| Kuva: weheartit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti